aurinko armas, kippuravarvas

Muutama rohkea auringonsäde pilkotti raskaiden, tummien pilvien lomasta, mikä toi savannille unenomaisen valaistuksen. Sadekuuro oli juuri loppunut ja maa oli vielä täynnä lätäköitä. Vaikka sadekausi olikin alkanut vasta muutama päivä sitten, alkoi ruoho jo aavistuksen vihertää ja muutkin kasvit alkoivat saada elinvoimaansa takaisin. Savannin unenomaisuuden tosin rikkoo loiske ja lätinä, mikä syntyy, kun naarasleijona kahlaa lätäköiden läpi. Pyraa ei nimittäin ollenkaan haitannut, että sen vaalea turkki kastuisi ja kuraantuisi, se oli vain iloinen, kun sadekausi oli alkanut, saalistus oli nimittäin viime aikoina käynyt kovin vaikeaksi, kun ei mitään syötävää mistään löytynyt. Sade toisi mukanaan safkaa ja ehkäpä Isisphephon kireä tunnelmakin paranisi paremman saaliin myötä. Sitä Pyra itse asiassa olikin lähtenyt karkuun, se ei jaksanut hengata muiden naaraiden luona ja katsoa, kun ne riitelivät kaikesta mahdollisesta. Se vain halusi hetken rauhaa ja hiljaisuutta, jonka takia se olikin tullut joelle. Veden virtaus oli ollut naaraalle jo ihan pikkupennusta lähtien todella rauhoittava ja miellyttävä ääni. Nyt se istuskeli joentörmällä ja katseli, kuinka virtaava vesi vei mukanaan lehtiä ja muita roskia, pohtien samalla syntyjä syviä.

//Will-o-Wisp ja Stella tänne