Post by katkarapuninja on Nov 6, 2014 22:16:57 GMT 2
(c) Katkarapuninja hahhahaa pinkkiä <3
+kuva hänällä ((c) Lioden.com) & hieman muulla ylimääräisellä (hieman väärän värinenkin): Linkki kuvaan
+kuva hänällä ((c) Lioden.com) & hieman muulla ylimääräisellä (hieman väärän värinenkin): Linkki kuvaan
Nimi: Toubon
Sukupuoli: Uros
Ikä: 6 ½ vuotta
Lauma: Isiphepho
Asema: Soturi
Ulkonäkö: Toubon on keskivertoa pienempi, kirkkaan sinisilmäinen urosleijona, jonka säkäkorkeus raapaisee läheltä lajinsa pohjamutaa (ei kuitenkaan poikkeuksellisen matala), johon hieman lisäkorkeutta tuo kuitenkin sen hitusen selän puolellekin ulottuva tuuheanpehmoinen ja ruskeansävyinen harja. Harjan piiloon osittain jäävien korvien sisäosien karvat muuttuvat tummemmiksi alaspäin mentäessä. Ruumiinrakenteeltaan Toubon on hoikahko ja pääseekin halutessaan melko kovaa vauhtia. Keho on erisävyisen, pehmeähkön ja harmaan turkin peittämä ja vaalenee leijonan kyljissä, joiden lisäksi vaaleampaa karvaa löytyy Toubonin silmien yläpuolelta kahtena läiskänä. Kehon keräämät arvet ovat jääneet kaikki turkin alle piiloon, ellei lasketa Toubonin tyvestään katkennutta häntää, jonka tilalla on nykyään vain pieni karvatupsunen.
Hoikkuus ja pieni koko eivät tarkoita, että leijonamme olisi aivan lihakseton - nuoren aikuisen iässä moni nuorukainen sai Toubonilta kuonoonsa tappelua haastaessaan otettuaan herran liian kevyesti. Eivät ne lihakset siitä mihinkään ole ainakaan vielä kadonneet. Voiman sijaan hoikkuus vaikuttaa enemmänkin Toubonin kestävyyteen, jonka takia taistelutilanteeseen joutuessaan laskelmoi se tarkkaan liikkeensä pyrkien lopettamaan tilanteen edukseen mahdollisimman harvalla liikkeellä.
Luonne: Toubon on mieleltään horjumaton ja vaikeasti hallittava, arvaamaton persoona, jota on haastavaa saada vihastumaan. Leijona suhtautuu sille korkeammalta taholta annettuihin käskyihin useimmiten kohtalaisen asiallisesti. Ulkoapäin uros vaikuttaa toimettomana usein välinpitämättömältä ja tylsistyneeltä, toisinaan ehkä jopa hyytävältä. Mitäänsanomaton tyhjä naama onkin Toubonin perusilme. Olemuksensa takana Toubon on kuitenkin huumorintajuinen ja utelias; se tykkää tarkkailla muiden luonteita ja tekemisiä eikä pahastu pienestä juttuseurasta. Uros rakastaa muiden kustannuksella pelleilemistä ja etsii mielellään muista itseään huvittavia piirteitä. Sitä kiinnostaa, miten muut suhtautuvat ja reagoivat erilaisiin asioihin - uros saattaa vaikkapa jättää jonkun kiusalliseen tilanteeseen vain nähdäkseen mitä tämä tekee.
Muiden kustannuksella pelleilemisen ollessa toisinaan hieman riskialtista puuhaa, on Toubon varautunut mahdollisiin ongelmiin ja on touhuissaan toisinaan hyvin epämääräinen turvallisuuttaan varjellakseen. Rähäkän kyhäämisen sijaan käyttää uros hyväkseen mielummin puhetaitojaan. Hieman kieroutuneista huveistaan huolimatta Toubon on pohjimmiltaan melko hyväsydäminen eikä pidä esimerkiksi muiden vahingoittamisesta fyysisesti ilman pätevää syytä. Se ei itse pelkää rähäkkään joutumista, mutta välttelee henkeään uhkaavia tilanteita eikä tällöin epäröi heittää ulkoista kunniaansa mäkeen eloonjäämisen eteen. Toubon ei olekaan erityisen kunnianhimoinen leijona. Uros suhtautuu tuntemattomiin leijoniin hyvin varautuneesti, mutta tykkää leikkiä näidenkin kustannuksella yhtä lailla kuin omienkin laumalaistensakin - samoilla kriteereillä.
Muiden piirteidensä lisäksi Toubon innostuu mieleisistään asioista helposti ja saattaa innostuneena käyttäytyä lapsellisesti. Tällaisiin asioihin kuuluu muun muassa metsästys, jota herra itse ei tietenkään kovin paljon urosleijonana harrasta. Pienten pentujen kanssa tekemisiin joutuessaan Toubon on hieman neuvoton, mutta kun ne kasvavat hieman isommiksi, nauttii se niiden kanssa pelleilemisestä - elleivät ne roiku Toubonin naamassa. Uroksen ystävälistoille ei ole helppoa päästä ja se luottaakin yleensä vain itseensä. Muut leijonat jäävät lähes aina tuttavan tasolle.
Menneisyys: Toubon syntyi emonsa ainoana pentuna pieneen hiljattain perustettuun laumaan keskelle erämaata. Lauman tilanne tuolloin oli vaikea, ja tarvittiin lisää metsästäviä naaraita. Toubon ei ollut ainoa pettymys, sillä myös moni muu naaras Toubonin emon lisäksi sai urospentuja. Monet näistä pennuista kuolivat nopeasti nälkään. Toubon selvisi kohtalaisen hyvin vaikeista ajoista huolimatta sen emon pitäessä siitä erityisen hyvää huolta. Emolle Toubon oli hyvin tärkeä, sillä se oli jo pitkään halunnut pentuja, muttei huonon asemansa ja pienen kokonsa takia ollut saanut mahdollisuutta.
Vuoden vierähtäessä ja Toubonin varttuessa kohti aikuisuutta, oli siitä kuoriutunut kunnon riidanhaastaja ja tappelija, joka oli jatkuvasti kurittamassa muita lauman pentuja. Osaksi tämä johtui siitä, että Toubon oli urospennuista kaikkein pienin, jopa pienempi kuin muutama naaraista. Toubonin pahanlaatuinen luonne huolestutti sen emoa ja se yritti parhaansa mukaan kouluttaa pojastaan kunnollista toivoen tämän parantavan sen selviytymismahdollisuuksia, epäonnistuen yhä uudelleen. Aika vieri eteenpäin pentujen tietämättä mitään niitä odottavasta synkästä kohtalosta, kunnes kaikki urospennut olivat varttuneet teineiksi. Lauman johtaja oli päättänyt surmata kaikki silloiset laumaan syntyneet urospennut, jotka eivät tähän mennessä olleet näyttäneet tarpeeksi potentiaalia. Niinpä johtaja ilmestyisi myös emonsa luona temmeltävän Toubonin luokse. Emo oli tietoinen tilanteesta, muttei halunnut luopua Toubonista. Niinpä se pakeni laumasta pentunsa kanssa. Tämän jälkeen on uroksen luonne muuttunut huomattavasti.
Emonsa opastuksella Toubon selvisi erämaassa ja oppi metsästämään ja pitämään itsestään huolta. Molemmat selvisivät siihenkin asti, että Toubon saattoi metsästää emonsa kanssa, johon mennessä emo oli joutunut piilottamaan pentunsa pedoilta metsästyksen ajaksi. Lopulta ruokaa oli kuitenkin liian vaikeaa saada tarpeeksi - Toubon tarvitsi sitä paljon entistä enemmän, eikä yksi urosleijona lisää metsästämässä ollut merkittävä apu. Niinpä sen emo lopulta nääntyi ja jätti Toubonin kiertämään maailmaa yksin. Nuori leijona vaelsi ympäriinsä yli vuoden joutuen useisiin tappeluihin. Yhdessä niistä menetti uros häntänsäkin. Sen paikalle jäänyt karvatupsu muistuttaakin Toubonia siitä, että se on selvinnyt tähänkin päivään asti, eikä se häpeä häntänsä puuttumista. Erämaassa nelivuotiaaksi selvinnyt leijona löysi lopulta tiensä Isiphephon lauman laitamille, jonne se hyväksyttiin lauman alhaisen urosmäärän vuoksi, ja ensinnäkin koska Toubon ei vaikuttanut olevan uhka johtajalle. Toubon olikin jo saanut tarpeekseen erakon elämästä ja liittyi ilomielin uuteen laumaansa, jossa on nyt viettänyt yli kaksi vuotta.
Suhteet: -
Aikajana:
milloin?|link!|kuka mitä häh?
Muuta:
☻ Toubonin mielestä pinkki on miehekäs väri.
☻ Tämä on se mitä kuulet päässäsi nähdessäsi Toubonin kävelevän jossain: ♫